keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Tuutikki Tolonen: Mörkövahti

Kun Maikin, Kaapon ja Hillan isä on jumissa lumimyrskyssä ja äiti on voittanut kylpyläloman täytyy lapsille hankkia lapsenvahti. Matkaa ei voi perua, äiti on tullut allekirjoittaneeksi, tai ainakin niin väitetään, sopimuksen, jota ei saa rikkoa. Matkaa ei saa perua. Mutta eipä hätää, tähän pakettiin kuuluu myös lastenvahti, joka vahtii lapsia, hoitaa kodin, laittaa ruokaa ja- niin ja mitä se tekee, kun ei hoida taloutta tai lapsia.
Mitä ihmeen tekemistä Maikin kylpytakilla on minkään kanssa.

Hankittiin tämä kuunteluun poikasen kanssa jo kauan sitten kesällä, mutta koska kuuntelemme vain iltaisin ja montaa iltaa kului muissa touhuissa ja ihmisseurasta nauttimiseen saimme nauttia kirjasta erityisen pitkään.
Hankimme vain äänikirjan, joten emme päässeet ihastelemaan Pasi Pitkäsen kuvituksia kansikuvaa enempää.

Tarina ei vienyt meitä mukanaan aivan täysillä koko aikaa. Lapsi viihtyi paremmin, minulta meinasi aluksi paikoittain karata mielenkiinto. Se voi kyllä johtua väsymyksestäkin tai sitte poikanen yksinkertaisesti oli tarkempaa kohderyhmää. Monta kertaa se kyllä nukahti kesken kuuntelun, kun ei malttanut lopettaa ajoissa. Sain aina etsiskellä, mitä oli jo kuullut. Keskivaiheilla kirjassa päästiin vauhtiin ja henkilögalleriassa oli yllättävää ja ilahduttavaa elämistä. Ihan loppuun olisin taas kaivannut enemmän potkua. 11 vuotias oli tyytyväinen. Mystinen kylpytakki oli kirjan ehkä parasta antia.

Minun kokemukseeni saattoi vaikuttaa, että kuuntelu venyi pitkälle ajalle. Emme ruukaa yleensä kuunnella näin pitkiä iltakirjoina.

Tämän kirjan kohdalla tosin tärkeämpi on nuoriso osaston mielipide, ja sieltä näytetään peukkua tälle.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Noitatohtorointia

Poikasella oli korva pipinä eilen illalla. Paransi sen näillä välineillä ja tilkalla öljyä.




En tiedä, miten öljy vaikuttaa ( vaikuttaa korvaa, heh), eikä se varmaan poista tulehdusta, mutta kokemuksesta tiedän, että se helpottaa kipua. Täällä Ruotsissa opin aikoinaan hiekkalaatikon reunalla, että vanhat öljypohjaiset AD-tipat toimii hyvin ja niitä on helppo tiputtaa siitä annostelupullosta. Mutta paremman puutteessa pursotussuutin, lusikka ja yksi avustava käsikin toimii.
Poikasta toimitus kyllä hirvitti, mutta kuulemma helpotti.

Noituushan on enimmäkseen juuri sitä, kun käytetään konsteja, joita muut eivät tunne.
Enpä taida muunlaiseen noituuteen edes uskoa. Tosin tämähän oli suorastaan aavikkouskonnollista öljyllä voitelua. Kaikki loitsut kyllä unohdin. Harmi, olisin varmaan tehnyt ison vaikutuksen.

Isomman nokkospolttamat parannettiin piharatamolla.

Aiemmin iltapäivällä ihastelin lempikukkaani:


Huomasin kuvattuani, että taustalla joku taitaa suunnitella ilkitöitä. Tai siis puutarhatöitä tietysti. Kiitos apulaisen mansikan taimet on istutettu jo kahdesti.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Helpot piparit

Minusta piparkakkutaikinan teko on työlästä ja hankalaa. Monien leipominen on lisäksi toivotonta tälläiselle keittiöummikolle.





Kehittelin eilen normaalia helpomman ohjeen ja testasin heti pienellä taikinalla. Olisi pitänyt tehdä enemmän. Taikina oli nopea ja näppärä tehdä ja tosi helppo kaulita ja nostella piparit pellille.

500 g voita tai vastaavaa
500 g sokeria
5 munaa
1 kg vehnäjauhoja
1 tl soodaa
Piparkakkumaustetta

Sulata voi ja sekoita siihen mausteet. Käytän itse yleensä valmista sekoitusta. Määrä on vielä vähän hakusessa. Sanotaan, että maun ja pussin ohjeen mukaan.

Anna jäähtyä.

Vaahdota sokeri ja rasva-mausteseos puuhaarukalla.

Lisää munat yksitellen, välillä sekoittaen.

Sekoita jauhot ja sooda ja lisää taikinaan.

Syö pois.

Vaihtoehtoisesti laita joksikin aikaa jääkaappiin ja syö pois vasta sitten.