maanantai 22. helmikuuta 2016

Juan Goméz-Jurado: El Paciente (2014)

Kirjan takakannesta:

Arvostettu neurokirurgi David Evans joutuu tekemään hirveän valinnan: jos hänen seuraava potilaansa selviää elävänä leikkauksesta, hänen pieni Julia-tyttärensä kuolee psykopaatin käsissä.


Tohtori Evansin painajainen alkaa tosissaan, kun hän kuulee,että potilas, jonka on kuoltava on, ei enempää eikä vähempää kuin, Yhdysvaltojen presidentti.

Juan Gómez-Jurado vangitsee lukijan mielenkiinnon hänelle tavanomaisella juonenkehittelytaidollaan.
Tunteita nostattava, kiihkeä kertomus 63 hektisestä tunnista. Hengästyttävä tauoton kertomus, joka pakottaa lukijan kohtaamaan moraalisen ristiriidan, jonka ratkaisu saattaa muuttaa historiaa.


Kirja tosiaan sai ajattelemaan, miten itse toimisin vastaavassa tilanteessa ja mikä ylipäänsä on oikein ja mikä väärin. Kenellä on suurempi oikeus elää ja onko pienempi synti pelastaa  ihminen, jolla on kuitenkin vain muutama kuukausi elinaikaa jäljellä kuin antaa pienen tytön, jolla on koko elämä edessä, kuolla. 

Murhan ja kiristyksen suunnitellut salaperäinen herra White on onnisttunust saamaan Davidin valvontaansa niin täysin, että hänelle ei jää mahdollisuuksia ottaa yhteyttä mihinkään auttavaan tahoon. Paitsi tyttärensä tätiin, joka on salaisen palvelun agentti ja yksi presidentin henkivartijoista. Kate tuntee itsensä osittain syylliseksi siihen, että David valittiin kaikkien neurokirurgeiden joukosta leikkaamaan presidentti. Hänellä ei myöskään ole muuta perhettä kuin kuolleen siskonsa leski ja tytär, joten hän päättää auttaa.

Tohtori Evansin päiväkirja

Uskotte tuntevanne minut. Erehdytte.

Olette nähneen naamani lukemattomia kertoja. Ensimmäisestä televisiossa olleesta etsintäkuulutuksesta, jossa oli kuva ajokortistani, siihen asti, kun minut tuomittiin syylliseksi suorassa lähetyksessä, satojen miljoonien katsojien edessä. Koko maailma tietää nimeni ja kaikilla on minusta jonkinlainen mielipide. Minua eivät liikuta paheksuntanne tai ihailunne.
....
En muuttaisi mitään. Paitsi ehkä sen, mitä sanoin Katelle.

En ole pyhimys enkä marttyyri, en terroristi hullu tai murhaaja. Kaikki nuo nimitykset ovat virheellisiä. Olen isä. Nyt keron, mitä todella tapahtui.

Vaikka jo kirjan alussa käy selväksi, että David on tuomittu syylliseksi ja hän kertoo kertomustaan vankilassa, jännitys tapahtumien lopullisesta kulusta säilyy ihan viime riveille asti.

Näihin 63 tuntiin mahtuu valtavasti tapahtumia, monenlaisia ongelmia, joita nousee esiin, kun edelliset saadaan ratkaistua. Osa ongelmista ratkeaa hieman liian helposti ja henkilöt tuntuvat ehtivänuskomattoman paljon asioita muutamassa tunnissa. Ehkä paineen ja pakon alla ehtii. 

Näiden tapahtumien ketjussa ei ole tilaa kirjojen rakenteelle tarpeellisiin hengähdystaukoihin. Takakannen esittelystä huolimatta lukija saa pieniä taukoja takaumien muodossa.

Juan Goméz-Jurado on espanjalainen toimittaja. Hänen ensimmäinen romaaninsa oli vuonna 2006 julkaistu Espía de Dios (Kuolinkellot suom. Taina Aarne 2008.) Hänen kolmas kirjansa Emblema del Traidor (Petturin merkki suom. Taina Helkamo 2010) voitti seitsemännen Premio de Novela Ciudad de Torrevieja -palkinnon, joka jaettiin vuosina 2001-2011 ja oli tarkoitettu "parhaille espanjankielisille kirjoille". Häntä on sanottu espanjan myydyimmäksi seikkailukirjailijaksi ja kirjoja on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle.

Vaikka kirja jäi minulta kesken kuukausiksi keskivaiheillaan olleen hieman kyllästyttävän osion takia, imaisi loppuosa taas tehokkaasti mukaansa. Aivan loppumetreillä en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni.
Uusin kirja on 2015 ilmestynyt Cicatriz. Suunnittelen lukevani senkin, kunhan saan jostakin käsiini. Lukisin mielelläni e-kirjana, mutta näyttää olevan lähes mahdotonta hankkia modernia espanjankielistä kirjallisuutta omaan puhelimeen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.