lauantai 11. heinäkuuta 2015

P. D. James: Syystanssiaiset (2012)

Alkuteos: Death comes to Pemberley (2011)
Suomentanut Maija Kauhanen

Kuusi vuotta Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin tapahtumien jälkeen kirjan henkilöt ovat valmistautumassa Elisabethin ja Darcyn järjestämiin tanssiaisiin. Elisabethin sisar Lydian mies on murhattu Darcyjen tilan Pemberleyn mailla ja päähenkilöt ovat keskellä murhamysteeriä.

Epäonnekseni kuuntelin kirjan heti Kate Mortonin Hylätyn puutarhan (suom. Hilkka Pekkanen) jälkeen. Kirjoissa oli monta saman nimistä henkilöä ja miljöö oli osittain saman tyylinen. Aluksi sekoitin kirjat, en heti muistanut, että kuuntelinkin jo seuraavaa. Jopa yksi juoniteemoista oli hyvin samantyylinen. Epäonnekseen tämä kirja jäi täysin Hylätyn puutarhan varjoon. Kirja oli sekoitus ihmissuhde sotkuja, sukuriitoja ja dekkaria. Kaikki osa alueet jäivät mielestäni osittain latteiksi. Kirjan juoni ja idea olivat kuitenkin ihan kuunneltavat, en miettinyt keskeyttämistä kuin ehkä kerran ja sekin johtui lähinnä kirjoitustyylistä.

Tämä oli malliesimerkki siitä, miksi olen ennakkoluuloinen sekä klassikkokirjoja, englantilaisia, venäläisiä että muita vanhojakirjoja kohtaan. Tämä ei tosin edustanut niistä kuin yhtä ryhmää ja on siitäkin ryhmästä ilmeisen huono esimerkki, koska vasta totesin, että monet englantilaiset kirjat ovat hyviä. En silti voi sietää tyyliä, jossa vuoropuhelujen sanojien nimet mainitaan ennen lainausta, koko ajan. Se kuulostaa kömpelöltä, lisäksi luulin monta kertaa nimellä viitattavan aikaisempaan lauseeseen. Tämä on tietysti tottumiskysymys, mutta on varmasti olemassa syy sille, miksi yleensä puhujan nimi tulee lainauksen jälkeen.

Suomennoskin vaikutti kömpelöltä, mutta on vaikea sanoa, oliko se suomennoksen vai alkuteoksen vika. Koko kirjan tyyli oli mielestäni kömpelö ja kummallinen. Mahtaakohan se johtua yrityksestä jäljitellä Austenin tyyliä? Kiinnitin huomiota jonkin harvinaisen sanan liialliseen käyttöön, mutta ne muista kummassa kirjoista, Hylätyssä puutarhassa vai Syystanssiaisia. Samantyylisten kirjojen peräkkäisestä kuuntelusta aiheutuva ongelma.

2 kommenttia:

  1. Ai näistä on filmejäkin. Minä en ole mikään elokuvien tuntija, katsonkin lähinnä piirrettyjä. Yritän välillä sivistää itseäni, että tietäisin vähän, mistä puhutaan. Ylpeyden ja ennakkoluulon näin tuoreeltaan elokuvateatterissa! Sitä ei voi sanoa monesta filmistä.

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.