Jorge Luis Borges: Hiekkakirja

Luen harvoin kirjoja kahta kertaa, paitsi opiskellessa. Hiekkakirjan luin kuitenkin jo toisen kerran. Uskonpa vielä lukevani osan tarinoista joskus espanjaksi. Hiekkakirjan suomennos sisältää kaksi Borgesin novellikokoelmaa: Brodien raportin (El Informe de Brodie) ja Hiekkakirjan (El Libro de arena).

Borgesin novelleihin on aina kätketty fantasia-avain; viittaus johonkin tunnettuun kertomukseen tai tapahtumaan. Joskus viittaus on suora, joskus se on kätketty henkilöiden tai paikkojen nimiin.

Suurin osa novelleista ei avaudu minulle lainkaan. En tunnista fantasia-avaimia ja ehkä näitä novelleita ei pitäisikään lukea kerralla kovin montaa. Joku aina herättää uteliaisuuden ja perehdyn niihin tarkemmin. Yksi näistä, ilmeisesti suomentamaton, El Aleph (tietääkseni ei suomennettu) muutti koko maailmankatsomukseni, kun luin ja analysoin sitä. Taisinpa jopa tajuta sen fantasia-avaimen ihan itse. Osan olen etsinyt netistä, tai lähdekirjallisuudesta.

Brodien raportin novelleista suurin osa oli ihan mitäänsanomattomia.
Hiekkakirja oli mielestäni parempi. Aion valita jonkun novellin, lukea sen uudelleen ja kaivella taustatietoja, kunhan saan inspiraation.

Borgesin oma suosikki on Hiekkakirjan kolmas novelli Kongressi. En tunnistanut sen fantasia-avainta, mutta uskon ymmärtäneeni sanoman. Jätän kuitenkin kertomatta sen, ainakin toistaiseksi, jos joku aikoo lukea novellin.

Keskeisiä teemoja ovat usein uskonto ja Raamattu, mutta vapaa-ajattelijan perspektiivistä. Ehkä, ja vain ehkä, Raamattu nähdään tässä kaunokirjallisena aarteena. Voi tietysti olla, että vain toivon niin. Muita toistuvasti esille tulevia asioita ovat sormus, shakki ja kirjat.

Kirjan on suomentanut Pentti Saaritsa. Suomennos vaikuttaa hyvältä ja suomen kieli on sujuvaa. Epäilen silti, että käännetystä versiosta jää puuttumaan jotakin, mitä alkuperäisessä on. Ehkä juuri siksi moni tarina jää laimeaksi.